Yksi varhaisimmista ja mieleenpainuvimmista elokuvamuistoistani on kohtaus, jossa apinalapsi taluttaa ihmislasta kaulapannassa. Kohtaus on Tim Burtonin ohjaamasta elokuvasta Apinoiden planeetta, ja vaikka sen katsomisesta on kulunut yli vuosikymmen, tuo kohtaus palaa edelleen usein mieleeni.
Syy on yksinkertainen: oli vaikea katsoa, kuinka ihminen asetettiin eläimen rooliin. Kohtaus havainnollisti eläinten asemaa tavalla, joka sai minut jo lapsena kyseenalaistamaan eläinten ja ihmisten välisiä suhteita. Miksi ihmisen näkeminen kaulapannassa aiheuttaa ahdistusta, mutta kun roolit käännetään toisin päin, se tuntuu normaalilta?
Elokuva sai minut pohtimaan eläinten asemaa yhteiskunnassamme, erityisesti omistamisen ja vallankäytön näkökulmasta, aivan uudella tavalla. Tuntuu, että usein keskustelu eläinten oikeuksista keskittyy tuotantoeläimiin ja niiden huonoihin oloihin, mikä on toki myös tärkeä aihe, mutta keskustelua voisi käydä myös lemmikkieläinten oikeuksista. Vaikka lemmikin tarpeet täyttyisivätkin ja sen elämä vaikuttaisi hyvältä, mikä oikeuttaa ihmisen tähän valta-asemaan? Mistä ihminen saa moraalisen oikeuden omistaa eläimen?
Laura Poutanen käsitteli tätä kysymystä kristinuskon näkökulmasta Niin & näin -lehden artikkelissaan vuonna 2015. Uskonnot ovat kautta aikojen toimineet meille ihmisillä moraalisina ohjenuorina, joten niiden vaikutus ihmiskäsitykseen, myös eläinten suhteen, on varmasti ollut merkittävä. Kristinuskossa on muu muassa pitkään vallinnut käsitys, että ihminen on luomakunnan herra. Ihminen on Jumalan kuvaksi luotu olento, jolle muu luonto on annettu käyttöön.
Toisaalta kristinuskosta löytyy myös argumentteja, jotka haastavat tämän vallitsevan “luomakunnan herra”-käsityksen. Kristinuskon ytimessä ovat armo, rakkaus ja palvelu, joiden pitäisi ulottua myös eläimiin. Lisäksi vaikka Raamattua on pitkään luettu ihmiskeskeisesti, sieltä on löydettävissä kehotusta eläinten kunnioittavaan kohteluun ja eettisesti perusteltua kasvissyöntiä.
Poutanen viittaa tekstissään muun muassa anglikaanipastori Andrew Linzeyyn, joka on kristillisen eläinetiikan keskeinen hahmo. Linzeyn mukaan ihmisen erityisasema ei oikeuta hallintaan, vaan velvoittaa palvelemaan heikompia. Eläinten oikeudet eivät perustu ihmisen tahtoon, vaan Jumalan.
Silti moni kokee, että ihmisellä on oikeus olla hierarkian huipulla. Yleensä asiaa perustellaan myös järjellä ja ihmislajin älykkyydellä. Eikä ajatus ole uusi. Jopa Aristoteles perusteli ihmisen valta-asemaa sillä, että eläimiltä puuttuu ”järkisielu”. Aristotelismissa sieluja on kolmentyyppisiä: kasvisielu, eläinsielu ja järkisielu. Eläimillä on näistä kaksi ensimmäistä, ihmisellä kaikki kolme, joten eläimet ovat luonnostaan ihmiselle alisteisia.
Lisäksi älykkyyden ja hyötysuhteiden käyttö ei rajoitu vain ihmislajiin, vaan niiden käyttö näkyy myös luonnossa. Eläinmaailmassa esiintyviä valtasuhteita ovat muun muassa saalis- ja saalistajaeläimet, laumahierarkiat ja lois-isäntä-suhteet. Mutta toisaalta mikään muu eläin ei omista toista. Omistaminen on osa kulttuurista, juridista ja taloudellista rakennetta, mutta se ei ole luonnonlaki. Ihminen ei vain hallitse eläimiä, vaan omistaa niitä. Eläin voi olla kaupattava, perittävä ja hylättävä. Juridisesti eläin rinnastetaan tavaraan, kuten pöytään tai tuoliin. Mutta eläin ei ole eloton. Monet yleiset lemmikkieläimet kykenevät tuntemaan tunteita: pelkoa, iloa ja kiintymystä, aivan kuten ihminen.
Ratkaisu tähän pohdintaan ei kuitenkaan ole se, että luopuisimme nyt lemmikeistämme niiden yksilön vapauden nimissä, vaan meidän on huolehdittava niistä niiden ansaitsemalla tavalla. Moni eläin, kuten koira, on jalostettu riippuvaiseksi ihmisestä. Koska ihminen on luonut olentoja, jotka eivät pärjää ilman häntä, hänen on kannettava siitä vastuu.
Mutta onko tätä kierrettä tarpeellista jatkaa? Jos jalostus on vienyt eläimet riippuvuuteen, voisiko suuntaa kääntää? Ja jos voisi, olisiko ihminen valmis siihen?
Oma lemmikkieläin on monelle tärkeä. Se tuo seuraa, lohtua ja iloa. Mutta juuri siinä piilee kysymyksen ydin: mikä antaa ihmiselle oikeuden hankkia elävä olento täyttämään omia tarpeita?
Välihuuto 
Jätä kommentti